Unbreakable ja muita kuulumisia

Nyt on taas aika katkaista hiljaiselo täällä blogissa.

Sain työputken päätökseen ja nyt ansaitulla viikonloppuvapaalla, joten kaikkien iloksi päätin taas päivittää Irlannin tapahtumia.
Lukekaa tätä blogia tämän biisin säestämänä,
sillä en saa sitä päästäni pois.

Pääasiassa aika on mennyt töissä noin 11h päiviä tehden, niiden lisäksi ei päivään muuta jääkkään kun työt loppuvat puolenyön aikaan.

Aamun muutamat tunnit ennen töitä kuluu kehittävästi koomatessa ja itseään tsempatessa.

Ja nykyään tietenkin jutellessa uuden harkkarin kanssa.

Saimme taloomme uuden asukkaan suomen maalta, 

joka on myös harjoittelijana Haukka Vuoren keittiössä.

Heidi on opiskelija konditoria puolelta joten hän syrjäytti minut harjoittelijana 

pastry keittiön puolella, jossa vierailin vajaan kaksi viikkoa.

Niin kävin tosiaankin välissä tekemässä lyhyen pätkän pastryä keittiössä.

Mentorinani toimi kaksi herraa, Seksihullu Italialainen sekä Saksalainen jätti joka ei perustu hirveästi ihmisistä.

No sanotaanko näin että en olisi ikinä uskonut saavani tällaisista ihmisistä kavereita.

Päiväni pastryssä Italialaisen kanssa kuluivat mielenkiintoisesti.

Hän antoi minulle rakastelu vinkkejä, joista vähintäänkin puolet olivat kyseenalaisia.

Hän myös tykkäsi siitä että olen iso, joten hän pystyi kiipeilemään minua pitkin niinä hetkinä kun ei yrittänyt nylkyttää minua.

Ne harvat hetket kun hän opetti minulle pastrystä oikeasti asiaa teki hän sen erilaisten rakasteluun liittyvien  metaforien kautta.

Mutta koskaan en ole tavannut noin taitavaa pastry kokkia ja hyvää opettajaa. 

Mainittakoon että hän on siis työskennellyt viimeiset 24 vuotta lähes poikkeuksetta vain 2 / 3 michelin tähden ravintoloissa ympäri eurooppaa ennen saapumistaan tänne Haukka Vuorelle.

Saksalainen ystäväni on taas melkolailla toisenlainen. Hän ei puhu paljoa, ainakaan ennenkuin häneen tutustuu.

Mutta mitä enemmän olen hänen kanssaan tekemissä tajuan, että olemme melkolailla samanlaisia ihmisinä.

Viimeisimpinä vapaapäivinäni olen hoidellut alta pois asioita joita olen halunnut tehdä (tai on pitänyt tehdä) täällä ollessani. 

Ja eksyin myös vahingossa Eason nimiseen kirjakauppaan,

josta koppasin mukaani Alan Sugarin: The way I see it kirjan. Sain myös kaupan päälle kyseisen herran elämänkerran. Jos ette tiedä kuka on Alan Sugar Internet kertoo kyllä. Ja suosittelen varsinkin tuota the way I see it kirjaa.

Emäntä löysi puhuvan käsinuken,
 ja arvatakaa pitikö sillä saada leikkiä.

Aivan loistavia kirjoja.

Ja olen myös löytänyt intohimoni uudestaan, ei rock ja metalli musiikkia saa minusta ulos hakkaamallakaan. Täällä Irlannissa ollessani minulla ei ole ollut mahdollisuutta kuunnella omaa musiikkia kuin harvoin (kännykkä hävitti kaiken musiikin). Sen takia olen huomannut kuinka paljon sitä kaipaan ja tarvitsen.

Ja olen huomannut että kevät etenee kovaa vauhtia sillä keväisin kuuntelulistalleni ilmestyy bändejä kuten Skid Row, Guns N' Roses ja Bon Jovi. En tiedä mistä GNR tänä vuonna tuli sillä en ole kuunnellut kyseistä bändiä sitten yläasteen. Mutta kuunnellaan nyt kerran maistuu.

Ja Skid Rowista mieleeni, Tommi jos luet tämän: Kun tulen suomeen me kehitämme jotain.

Tämän ajan Teemun me tarvitsemme takaisin

Ja olen tajunnut että en ole viime aikoina ollut itseni.

 Mutta nyt alan muistaa taas kuka olen ja mikä on minulle tärkeää.

Joten, vielä kun tässä nuoria ollaan niin ei oteta turhaa stressiä asioista. 

Sitä kerkeää aikuisenakin tekemään

I'm Coming to... and Have a nice day

Teemu Out.

I saw a fish

Minä näin kalan, ja se oli ainakin näin iso

 I---------------------------------------------------------------I

Näin kalan, se oli taimen.

Elikkäs mitäpäs tännepäin maailmaa kuuluu.

No, viikon mittainen sairasloma, jonka aikana on tullut seikkailtua taas vaihteeksi haukkavuoren tiluksilla ja kaupungissa.

Tarinani alkaa aurinkoisena sunnuntai aamuna (2.3), kun heräsin leppoisaan ja mitä miellyttävimpään vatsakipuun.

Tämä samainen kipu oli minua kiusannut jo useamman päivän, mutta nyt se oli niin miellyttävä että eihän se auttanut kuin lähteä lääkäriin. 

Onneksi haukkavuorelta soitettiin lääkäriin puolestani ja järjestettiin kyydit ja muut niin, että aikaa ei mennyt kuin puoli tuntia niin olin kaupungissa sairaalassa. Koska oli sunnuntai joiduimme menemään kaupungin vanhaan sairaalaan jossa oli ainut päivystys palvelu.

Ja voi taivas mitenkä upeasta sairaalasta on kyse. Ymmärrän täysin miksi uusi on rakennettu.

Tämä vanhempi sairaala näytti siltä että olen 60-luvulla neuvostoliitossa. Vanha rapistunut yksikerroksinen betoni kuutio, jonka ikkunat olivat kuin bunkkerissa. 

No sisään sitä silti vain mentiin. Sisältä sairaala oli vähän modernimman näköinen, nyt oltiin jo 80-luvulla. 

Mutta sisällä huomasin että yksikään tavara ei ollut paikallaan. Kaikki oli hujan hajan. En tiedä miten tuossa kaaoksessa voi työskennellä, mutta jotenkin siellä vaan selvittiin.

Mutta kaikesta tästä huolimatta oli yksi asia joka vei huomioni. Nimittäin muut potilaat.

Näihin kuului yksi tapaus joka oli ylitse muiden. 180-kiloinen nainen, jolla oli päällään liian pieni pinkki toppi ja miesten pitkät kalsarit, joissa oli jotain viikinkikuvia.

En tiedä miksi hän jäi niin mieleen, oliko syy ne upeat kalsarit vai se että hän kävi wc:ssä ovi auki kun istuin melko lähellä wc:n oviaukkoa En tiedä, mutta ikimuistoinen kokemus se oli.

No seuraavat 3 päivää menivätkin kotona mahataudissa Heroes nelosta pelaten.

Legendaarinen peli, joka ei vanhene koskaan.

Sitten koitti keskiviikko, makasin sohvalla läppäri sylissäni normaaliin tyyliin. Kunnes saan puhelin soiton kullaltani töistä. Hänellä on alkanut samanlainen mahatauti homma kuin minulla. No läppäri nurkkaan, taksia soittamaan ja eikun lääkäriin. Minun itseni piti käydä seuraavana päivänä lääkärissä uudestaan mutta se hoituisi tällä samalla reissulla.

Lopputulos, molemmat saikulla, kilotolkulla pillereitä ja nestedieetille.

No, saikulla ei ollut mitään tekemistä ja apteekissakin piti käydä, joten torstaina siis kylille pyörimään.

Kävin Penneys nimisessä kaupassa, josta mukaan tarttui kilokaupalla vaatteita, mm. huppareita, housuja, kenkiä ja paitoja. Ja kaikki tämä alle 70 eurolla. Vaikka olen nyt 22v. mies jaksan aina kikattaa sille että paikalliset lausuvat  tuon penneys kaupan niin kuin me sanomme penis. Joskohan sitä joskus aikuistuisi.

Perjantai: kaksi päivää nestedieettiä takana ja nälkä. Sen lisäksi alkoi mökkihöperyys iskeä.

Oli siis aika lähteä ulkoilemaan. 

Mökkihöperyys näkyy jo päällepäin

Päätimme että kävisimme vihdoinkin katsomassa Moy jokea, tai ainakin sitä pätkää, jonka haukkavuori omistaa. Teki hyvää päästä ulos talosta ja vähän leikkiä ulkona.

Ja näinhän minä kalankin.

Illalla saikin jo syödä kiinteää ruokaa, joten kilotolkulla mietoja tortilloja, jotta maha ei ärsyynny mausteista..

Sportti Teemu ja villit liikkeet

On ne kalat vaan jänniä

Ja muutamia kuvia matkalta joelle

Itse joki Moy

Ja sama joki uudestaan

Quite nice river, indeed.

Sitten koitti lauantai, ihan virallinen vapaapäivä ja vielä viikonloppuna. Lääkkeet alkoivat auttaa ja pystyi jo tekemään jotakin. Olimme puhuneet kullan kanssa että kavisimme katsomassa merta reissun aikana, joten eikun taksiin ja nokka kohti Enniscronea. Enniscrone on pieni kylä noin 10km päässä ballinasta.

Kun pääsimme perille ja astuimme ulos taksista, tajusimme että olemme keskellä maratoonin maalialuetta.

No päätimme että menemme ensiksi rannalla ja ihmettelemme vasta sitten muuta kaupunkia, kunhan tilanne olisi rauhoittunut.

Rannasta jäi mieleen yksi sana: Tuuli.

Sitä riitti ja oli se melko voimakaskin. Välillä lentoon lähti laukku ja välillä meinasi mennä koko mies.

Mutta maisemat olivat upeat.

Fabulous me

Tuuli oli kova

Meri on tullut takaisin!

Kun rannalta oli selvitty oli aika kokeilla paikallista pubia.

Kun menimme sisään tajusimme että tv:stä alkoi juuri Irlanti - Italia Rugby ottelua ja puoli kylää oli tässä pubissa. Meininki oli katossa ja mekkalaa riitti. 

Kesken pelin eteemme tuotiin laatallinen ruokaa ja huomasin että kaikille muillekkin jaettiin sellainen.

Pubi tarjosi kaikille katsojille ruuat ilmaiseksi. Miksi suomessa ei ole tällaista.

Ja mikäli Irlanti voitti pelin tarjosi talo kierroksen guinnesia kaikille. Aivan upeaa.

Jälleen kerran hauskaa oli ja jäimmekin katsomaan melkein koko pelin loppuun.

Pubin jälkeen päätimme vilkaista kylää, jota oli noin 100 metriä ylös tai alas katua pubin ovelta. Koska katsomista ei enää ollut päätimme palata ballinaan.

Gilroys on loistava pubi

Smithwick's on seuraava olut suuruus Irlannista.
Saattaa viedä Guinnessin kruunun.

Talon tarjoama eväs Irlannin kannattajille.
Tällä jaksaa kannustaa.

Ballinan keskustaan päästyämme taksi kuskimme ilmoitti meille että tänään ajetaan rallia aivan ballinan ulkopuolella ja kylässä oli menoa ja meininkiä. No ensimmäiseksi tajusimme että keskellä kylää olevalla parkkipaikalla on kaksi jätti televisiota, joista toisesta näkyi aina vuorollaan jokaisen kuskin ohjaamokuvaa sitä mukaa kun he matkaan pääsivät. Ja toisesta tv:stä tuli vanhoja rallipätkiä...hetkinen! Nämähän ovat pätkiä suomalaisista rallikuskeista. Täällä näytetään kunnianosoitukseksi suomalaisia kohtaan rallihistoriaa suomalaisesta näkökulmasta. No, piti näköjään tulla irlantiin asti katsomaan juttua suomalaisista. 

Emme kuitenkaan jääneet odottelemaan että kuskit ja autot saapuisivat paikalle vaan suuntasimme takaisin haukkavuorelle, sillä vaikka kunto oli parempi ei se silti ollut paras.

Illalla juhlistimme syntymäpäiviäni vähän myöhässä hamppareilla ja daim kakulla.

Ja vinkkinä ihmisille, älkää syökö kokonaista daim kakkua kahteen pekkaan yhdeltä istumalta. Voi tulla vähän heikko olo.

Sunnuntai päiväni kuluu päivitellessä blogia, vastatessä sähköposteihin ja tehdessä kouluhommia.

Onneksi aikaa on ja ei ole minnekkään kiire. 

Muuta ihmeellista ja erikoista täällä ei olekkaan tapahtunut, joten seuraavaan kertaan.